– Koulukirjasto ei ole fyysinen tila, vaan menetelmä, jonka avulla lapsia opetetaan lukemaan. Näin kertoo opettaja Mona Ekelund, joka työskentelee Østfoldin kulttuuritoimessa lääninkirjaston kirjastonhoitajana.
Hänen mielestään koulukirjastot ovat usein norjalaisten koulujen ankeimpia tiloja. Niihin ei koskaan panosteta riittävästi, ja syyksi ilmoitetaan usein taloudellisten resurssien puute.
– Asian voisi tavallaan ilmaista niin, että jos koulun rehtori pitää ulkoilemisesta, niin silloin panostetaan retkeilyyn. Jos rehtori on taas kiinnostunut kirjallisuudesta, niin koulussa saatetaan onnekkaasti panostaa lukemiseen. Näin ei saisi olla. Kaikki oppilaat on ehdottomasti opetettava lukemaan mahdollisimman hyvin niin, että se sujuu heiltä vaivattomasti. Muutoin he saattavat joutua epäonnekkaalle tielle.
Lukemisen kulttuuri luodaan koulussa
Ekelund ottaa hyvänä esimerkkinä esiin Spangereidin koulun. Siellä on onnistuttu luomaan opettajille yhteishenki ja panostettu lukemiseen budjettia kasvattamatta. Koulussa on luotu kulttuuri, jossa osoitetaan lukemisen olevan tärkeää ja mukavaa. Kaikkien aineiden arvosanat ovat nousseet tämän seurauksena.
– Lukemisen kulttuuri on helpompi luoda koulussa kuin vapaa-aikana. Koulun ulkopuolella huomiosta kilpailevat monet muutkin tekijät. Kun vapaa-ajan toimintoja on tarjolla paljon, ei kirjan ääreen istahtaminen ja lukeminen ole ehkä kaikkein jännittävin vaihtoehto sellaisille, jotka eivät ole aiemmin uppoutuneet kirjojen maailmaan. Siksi kirjoihin on uskoakseni aivan ehdottomasti tutustuttava kouluaikana. Koulussa tapahtuva lukeminen on hyvää tasapainoa muille tehtäville. Kirja voi esimerkiksi olla vaihtoehto matematiikalle, ja kun oppilaat viihtyvät lukemisen parissa, molemmat voittavat, hän toteaa.
Hyvät esikuvat ovat tärkeitä
Spangereidin koulussa myös opettajat lukevat. On tärkeää tarjota hyviä esikuvia, jotka osoittavat lukemisen olevan tärkeää, hauskaa ja inspiroivaa. Koululla kokoonnutaan kuukausittain yhteen, jolloin vanhemmat oppilaat kertovat lukemistaan kirjoista. Näin pienemmät lapset huomaavat, että vanhemmat oppilaat harrastavat lukemista. Heistä tulee tällöin myös hyviä esikuvia.
– On myös tärkeää, että kirjakokoelmamme on laadultaan ja valikoimaltaan riittävän hyvä. Spangereidin koulussa entiset laatukriteerit on sivuutettu kokonaan. Kirjallisen laadun lisäksi koulussa on panostettu ”keltaista” genreä edustaviin kirjoihin, kuten kirjasarjoihin ja sarjakuviin, joiden kirjallinen painoarvo ei ehkä ole niin suuri. Tämä innoittaa oppilaita ja saa heidät lukemaan. Lukuintoa herättävät kirjat, joista pystyy tunnistamaan itsensä tai joihin voi samastua unelmissaan.
Koulukirjastot tuntevat kokoelmat ja mahdollisuudet ja tietävät, mitä teoksia on syytä hankkia lisää. Opettajat tuntevat oppilaat ja tietävät, kuinka hyvin kukin heistä lukee, ja voivat näin tarjota oppilaille haasteitakin. Jotkut tarvitsevat enemmän tukea kuin toiset ja kenties myös äänikirjojen tuomaa apua.
– Opettajat oppivat vähitellen tuntemaan oppilaiden maun ja voivat ehdottaa sopivia kirjavaihtoehtoja. Vääriltä kirjavalinnoilta ei voi juuri välttyä, ellei apua ole saatavilla. Tämän vuoksi lukeminen ei ehkä tunnu helpolta tai mukavalta, hän toteaa.
Puutteellisella lukutaidolla voi olla pelottavia seurauksia
Puutteellisen lukutaidon seurauksista tehdyn tutkimuksen tulokset ovat pelottavia, ja Ekelund kertoo, että lukemisvaikeuksista kärsivät ihmiset ovat vankiloissa yliedustettuina.
– Puutteellinen lukutaito voi johtaa siihen, että ihminen syrjäytyy, mikä saattaa estää koulutuksen ja työllistymisen. Tämä on hyvin vakava asia, ja siinä on kyse sanavarastosta. Sanavarastoa me kartutamme lukemisella. Kielen vivahteet ovat tärkeitä, kun olemme vuorovaikutuksessa muiden ihmisten kanssa. Aikuisen tarvitsema sanavarasto on laajuudeltaan noin 50 000 sanaa. Lukemista paljon harrastaneilla 17-vuotiailla on jo yhtä rikas sanavarasto, mutta vähemmän lukevien sanavarasto saattaa käsittää ainoastaan 15 000 sanaa.
Ekelund on turhautunut siihen, että koulun johdolta on kestänyt pitkään ymmärtää, että lukemisen opettamiseen pitää panostaa nykyään eri tavalla kuin ennen.
– Meidän on muistettava, ettei koulukirjasto ole fyysinen tila, vaan menetelmä tietyn päämäärän saavuttamiseksi. Toisin sanoen meidän on saatava kaikki osallistumaan koulun tärkeimpään tehtävään: meidän on opetettava lapset lukemaan. Asiaa ei voi puolustella taloudellisten kehysten tiukkuudella. Spangereidin koulu ei ole käyttänyt yhtään ylimääräistä rahaa, mutta on siitä huolimatta saavuttanut upeita tuloksia.
Axiellin edustajien mielestä kaikilla kouluilla on oikeus nykyaikaiseen, täydelliseen koulukirjastoon, joka toimii pedagogisesti oikealla tavalla. Siksi olemme kehittäneet nykyaikaisen järjestelmän, joka mahdollistaa opettajien, kirjastonhoitajien ja oppilaiden välisen digitaalisen yhteistyön. Mikä on kaikkein parasta? Oppilailla on koulukirjasto mukanaan kaikkialla. Täytä alla oleva lomake, niin saa lisätietoja WeLibistä.
